Kirjanpitolakiin lisätään säännös ulkomaisen oikeushenkilön kirjanpitovelvollisuudesta

Eduskunta sai eilen to 18.11.2021 käsiteltäväkseen kirjanpitolain muutosesityksen. Ehdotuksen toteutuessa lakiin lisätään uusi 1 b pykälä, joka tuo ulkomaiselle oikeushenkilölle kirjanpitovelvollisuuden Suomessa, kun:

• ulkomaiselle oikeushenkilöllä on tosiasiallinen johtopaikka Suomessa tai kun
• ulkomainen oikeushenkilö harjoittaa Suomessa liike- ja ammattitoimintaa.

Kirjanpitolakiin ei ole tarkoitus ottaa itsenäistä määritelmää siitä, milloin ulkomaisella oikeushenkilölle muodostuu tosiasiallinen johtopaikka Suomeen.

Kirjanpitovelvollisuus määräytyisi verolainsäädännön mukaan

Kirjanpitovelvollisuuden syntyminen jätetään esityksen perustelujen mukaan verotuksessa tehtävien ratkaisujen varaan. Vuoden 2021 alusta tuli voimaan  tuloverolain 9 §:n muutos, jonka mukaan ulkomainen oikeushenkilö on täällä yleisesti verovelvollinen, jos sen tosiasiallinen johtopaikka on Suomessa. Ulkomainen oikeushenkilö on tällöin Suomessa yleisesti verovelvollinen maailmanlaajuisesta tulostaan – ei vain Suomessa syntyneestä tulosta.

Lakiesityksen mukaan ulkomainen oikeushenkilö olisi kirjanpitovelvollinen myös niissä tilanteissa, joissa se harjoittaa Suomessa  liike- ja ammattitoimintaa verotuksellisesta kiinteästä toimipaikasta, jolloin se olisi Suomessa rajoitetusti verovelvollinen täällä syntyneestä tulosta.

Kirjanpitovelvollisuus – ei kahteen kertaan

Vaikka ulkomaisella oikeushenkilöllä olisi Suomessa tosiasiallinen johtopaikka tai kiinteä toimipaikka, toiseen EU-maahan perustettu yritys laatisi kirjanpitonsa kotivaltionsa kirjanpitosäännösten mukaisesti ja säilyttäisi kirjanpidon siellä. Kirjanpitovelvollisuus Suomessa ei siis tarkoittaisi velvoitetta laatia kirjanpito kahteen kertaan.

Vastaavasti Suomen lakien mukaan perustettu ja tänne rekisteröity yritys noudattaisi Suomen kirjanpitolakia, ja vaikka tälle jonkun jäsenvaltion sisäisen verolainsäädännön mukaan syntyisi tosiasiallinen johtopaikka sinne, Suomen lakien mukaan laadittu kirjanpito pitää riittää. Taustalla tässä on EU-oikeus.

Kun kyse on muusta kuin EU-maahan perustetusta oikeushenkilöstä, joka ei ole noudattanut esim. kansainvälisiä tilinpäätösstandareja, ulkomaiselle oikeushenkilölle saattaisi syntyä velvollisuus laatia erillinen tilinpäätös, jos lakiesitys toteutuu.

Esityksen tavoite

Esityksen tavoitteena on turvata se, että esim. veroviranomaiset ja muut viranomaiset voivat saada tietoja tilinpäätöksestä ja muusta kirjanpitoaineistosta tehtäviensä suorittamiseksi ja vedota tehtäviensä suorittamisen yhteydessä myös kirjanpitolakiin ja siihen, että kirjanpitovelvollisuuden laiminlyönti voi tulla rangaistuksi rikoslain 30 luvussa tarkoitettuna kirjanpitorikoksena.

Esim. Yritys on perustettu ja rekisteröity Viron lainsäädännön mukaisesti Viroon. Yritys laatii kirjanpidon Viron kirjanpitolainsäädännön mukaan, ja jos sillä on verotuksellinen tosiasiallinen johtopaikkka täällä Suomessa, Suomen veroviranomaiset tai muut viranomaiset voivat valvontatehtäviensä täyttämiseksi  ja tiedonsaannin turvaamiseksi vedota kirjanpitolain säännöksiin ja rikoslain mukaiseen rangaistusuhkaan lakiesityksen toteutumisen jälkeen.

Tosiasiallinen johtopaikka verotuksessa

Vuoden 2021 alusta voimaan tulleen tuloverolain 9 §:n muutoksen mukaan mukaan ulkomaiselle oikeushenkilölle syntyy Suomeen yleinen verovelvollisuus, jos sen tosiasiallinen johtopaikka on Suomessa. Oikeushenkilö on tällöin Suomessa verovelvollinen maailmanlaajuisesta tulostaan - ei yksinomaan esim. täällä sijaitsevan kiinteän toimipaikan synnyttämästä tulosta.

Esim. Viron lainsäädännön mukaan perustettu  ja sinne rekisteröity yritys on verovelvollinen Virossa. Yritykselle voi syntyä yleinen verovelvollisuus myös Suomeen, jos sitä tosiasiallisesti johdetaan täällä Suomessa. Suomen ja Viron välisen verosopimuksen mukaan tällaiset ns. kaksoisasumistilanteet ratkaistaan maidemme toimivaltaisten viranomaisten kesken. Toinen valtio luopuu tulon verottamisesta tai hyvittää toiseen valtioon maksetun veron.

Verohallinnon antamassa ohjeessa yleisestä ja rajoitetusta verovelvollisuudesta käsitellään kysymystä siitä, milloin ulkomaiselle oikeushenkilölle voi syntyä tosiasiallinen johtopaikka Suomeen.