Seuraa Taloushallintoliitto

KHO:2021:17 – Luottojen välitys taloushallinnon järjestelmässä oli arvonlisäverotonta rahoituspalvelua

Uutinen   •   Helmi 15, 2021 16:20 EET

Korkein hallinto-oikeus on antanut ratkaisun luottojen välityksen arvonlisäverokohtelusta (KHO:2021:17). Ratkaisun mukaan yrityksen ei ollut suoritettava arvonlisäveroa palkkiosta, jonka se sai lainoja myöntäneeltä yritykseltä osuutena tämän asiakkailta perimästä luoton korosta. Ratkaisun mukaan kyse oli verottomana rahoituspalveluna pidettävästä luottojen välityksestä. Välitystoimintaan sisältyvää luottojen markkinointia ei pidetty välityspalvelusta erillisenä palveluna.

KHO:n ratkaisemassa tapauksessa on kyse yrityksestä, joka tarjoaa pilvipalveluna laskutuksen, kirjanpidon ja liiketoiminnan ohjauksen yhdistävää taloushallinto-ohjelmistoa. Palveluun on rakennettu myös verkkokauppa, josta asiakkaat voivat ostaa kolmannen osapuolen tuottamia palveluja. Näihin ulkopuolisten toimijoiden tuottamiin palveluihin sisältyy lainapalvelu, jossa yritysasiakas voi hakea luototusta myyntisaamisiaan vastaan myyntisaamisten ollessa lainan vakuutena. 

KHO:n ratkaisun mukaan luottojen välitys oli siis verotonta rahoituspalvelua. Luottojen välityksen verottomuus tarkoittanee yrityksen kannalta sitä, että sillä on nyt sekä verollista että verotonta toimintaa, joihin kulut tulee kohdistaa. Ne kulut, joita yritys ei pysty suoraan kohdistamaan verollisen ja verottoman toiminnan kuluiksi, yrityksen tulee jakaa ns. yleiskuluina toimintojen kesken.

Tästä KHO:n ratkaisusta voit lukea lisää Tilisanomien toukokuun numerosta vakiopalstalta, jossa lehtemme asiantuntijat ruotivat tuoreimpia oikeustapauksia. Tapauksen yksityiskohtia ja ratkaisun merkitystä avaa arvonlisäveroasiantuntija Petri Salomaa.

KHO:n ratkaisemassa tapauksessa on kyse myyntisaamisia vastaan myönnettävien luottojen välityksestä. Ratkaistussa tapauksessa myyntisaamiset toimivat luototuksessa vain lainojen vakuutena eli niitä ei siis myyty rahoittajalle. Rahoittaja ei hoitanut lainojen perintää eikä peri lainapalvelusta asiakkailta esimerkiksi erillistä vuosimaksua, kiinteää laskukohtaista hallinnointipalkkiota tai saatavien määrään perustuvaa prosentuaalista korvausta.

Tilisanomien numerossa 2/2014 julkaistussa artikkelissa on kerrottu puolestaan arvonlisäverokysymyksistä tilanteissa, joissa rahoitusyhtiö ostaa yritysasiakkailta myyntisaamisia ja kantaa näihin liittyvän luottotappioriskin. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun KHO:2013:129 mukaan asiakkaalta veloitetuista vuosimaksuista, hallinnointipalkkioista ja saatavien määrään perustuvasta prosentuaalisesta korvauksesta oli ratkaisussa tapauksessa suoritettava arvonlisävero.

Myyntisaamisia vastaan tapahtuva luototus on lähtökohtaisesti arvonlisäverotonta rahoituspalvelua, mutta myyntisaamisten perintäpalvelu sen sijaan tietyin edellytyksin arvonlisäverollista. Käytännössä rajanveto näiden kahden palvelun välillä on toisinaan tulkinnallinen ja kumpaakin voi myös esiintyä samanaikaisesti, jolloin palvelu on osittain arvonlisäverollinen ja osittain arvonlisäveroton. Tästä esimerkkinä mm. seuraava Helsingin hallinto-oikeuden 8.7.2020 antama ratkaisu taltionumerolla 20/1339/4.

Ratkaistussa tapauksessa asiakasyritys siirsi myyntisaamisensa rahoittajalle, joka maksoi näitä saamisia vastaavan summan asiakkaalle vähennettynä palvelusta veloitetuilla vastikkeilla. Yhtiö peri vastikkeena saamisten määrään perustuvan prosentuaalisen korvauksen (provision) ja laskukohtaisen hallinnointimaksun. Yhtiö huolehti viivästyneiden saamisten huomauttamisesta ja perinnästä. Luottotappioriski säilyi kuitenkin asiakkaalla. Hallinto-oikeuden mukaan ei ollut syytä muuttaa Verohallinnon antamaa ennakkoratkaisua, jonka mukaan laskusaamisten hallinnointi- ja perintäpalveluista oli suoritettava arvonlisävero. Osa peritystä provisiosta katsottiin olevan kuitenkin vastiketta verottomasta rahoituspalvelun tarjoamisesta. Hallinto-oikeuden mukaan veroton rahoituspalvelu oli erotettavissa verollisesta laskusaamisten hallinnointi- ja perintäpalveluista.

Tämä päätös ei ole kuitenkaan vielä lainvoimainen vaan verokysymysten käsittely jatkunee korkeimmassa hallinto-oikeudessa