Tilintarkastusrajojen mahdollinen nostaminen puhuttaa

Julkisuudessa on viime päivinä ollut paljon keskustelua tilintarkastusrajojen mahdollisesta nostamisesta. Keskustelu asiasta on arvokasta ja hyödyttää kaikkia. Yrittäjien täytyy olla kiinnostuneita yrityksensä taloushallinnosta ja heidän täytyy tietää, minkälaista palvelua ja lisäarvoa sekä tilitoimistolta että tilintarkastajalta on vaadittava.

Julkisuudessa keskustelu on kuitenkin keskittynyt vahvasti harmaan talouden lisääntymiseen ja tilinpäätöksien laadun heikkenemiseen. Valtaosa pienistä yrityksistä on ulkoistanut taloushallintonsa ja käyttävät tilitoimistoa kirjanpidon ja tilinpäätöksen laadinnassa. Tämä varmistaa, että yrityksen taloushallinnosta huolehtii ulkopuolinen toimija, jota koskee myös raskas rikosoikeudellinen vastuu. Tämä estää harmaata taloutta.

Maltaa lukuun ottamatta kaikilla muilla EU:n jäsenmailla on huomattavasti löyhemmät tilintarkastusrajat kuin Suomella. Suomessa ei ole keskimääräistä enempää harmaata taloutta tai talousrikollisuutta, joiden johdosta meidän olisi pidettävä yllä muita maita kireämpiä tilintarkastusvelvollisuuden rajoja.

Vuoden 2006 tilintarkastuslain hallituksen esityksessä tilintarkastuksen mahdollisuudet torjua harmaata taloutta ja talousrikollisuutta katsottiin hyvin vähäisiksi.

Tilintarkastusrajojen nostamisen vaikutus on vähäinen

Lakisääteinen tilintarkastusvelvollisuus ollaan mahdollisesti poistamassa noin 37 000 yritykseltä. Tilintarkastajan hyödyntäminen on edelleen suositeltavaa, kun yrityksen johto ja omistus on eriytetty, tai kun yrityksessä on mukana ulkopuolisia rahoittajia. Noin puolella on ulkopuolista rahoitusta. Rajojen nosto koskisi näin ollen oikeasti alle 20 000 yritystä, vain alle 7 % kaikista Suomen yrityksistä.

Lisäksi tilintarkastus tehdään jatkossakin niissä yhtiöissä, joiden yhtiöjärjestyksessä tai säännöissä näin edellytetään tai vähemmistö näin vaatii. On kuitenkin huomioitava myös se, että rahoittajia kiinnostaa yrityksen ajantasainen ja viimeisin taloudellinen tilanne, josta vastaa kirjapitäjä, eikä tilintarkastaja.

Tilintarkastuksen pitäisi lähteä omistajien ja rahoittajien tarpeesta ja tilintarkastajan luomasta lisäarvosta, eikä pakosta.